Lukija:

Matkan ajan kainalossani ollut lehtiö on syötetty tietokoneelle sellaisenaan, rivejä hiomatta, joten virheisiin kirjoituksessa tulet väistämättä törmäämään. Virheehän on osa todellista päiväkirjaa...

18.9-06 8:37 pm  King´s international hotel . Mumbay, India

16.8               Läpi Finskin lähtöselvityksen. yhtäkkiä final call ja juosten dösään, joka kiikuttaa

meijät koneelle. Koneessa huomataan et meijän täytyy kuitenkin hakee Frankfurtin kentällä uudet boarding passit, eli mennä lähtöselvityksen kautta uudelleen  järjestelmään ineen.

Kentällä sit hukutaan siihen sekamelskaan. ABC-kirjaimet kummittelee edessä,

selän- ja seinän takana - joka nurkassa. Muutaman neuvonantajan ja neuvoa-antavan kautta löytyy Air-Indian lähtöselvitys. Kertovat että Frankfurt-Mumbay koneen nousu viivästyy 4h. Perceet taas tukevasti baariterassin jakkaraan. Air India tarjoo ”olemme pahoillamme” pizzat tai oikeammin 10e lounassetelit.

Odotellaan aikataulun edessä portin numeron ilmestymistä ja kelaillaan nousun mahdollista siirtymistä vielä myöhemmäx. No kaikkien yllätykseks portin numero lävähtääki tauluun. Siltä istumalta sit portille.

Boeing 747 iso kone. 3 henkilöautoo mahtuis helposti rinnakkain puskurit menosuuntaan ineen siten, että miehistölle jäis vielä mukavat tilat tarjoilemiseen. Koneessa on hyvät oltavat; Hyvää safkaa, viinii ja viskii, mut kun valot sammuu ei uni tuu.

Klo 7 aamulla Mumbain kentällä, kaks väsynyttä haamuu notkuu ja ettii rinkkojaan. Pyörii pyörii, mut ei tiedä mihin mennä. Muut hakee matkatavaransa hihnalta, meijän rinkkoja siellä ei näy, eikä tuu. Hermostuis jos jaksais hermostuu. Selvitellään asiaa kenttäduunarin kaa. Hoonoo engelskaa molemmin puolin. Se soittelee ja soittelee, me istutaan ja istutaan. Sit yks kaks se nykäsee mua hihasta ja ymmärrän lähtee mukaan.

Jälleen selvitellään ja selitellään. Mä todistelen henkilöllisyyttäni ja olemassaoloani jollekin ”muka tärkeelle” äijälle, joka sit viimein suostuu luovuttaa rinkat. Kuuma höyry iskeytyy otsaan kentällä kävellessä. Outo haju, joka on kuitenkin etäisesti tuttu; ”lintsin kummitusjuna” Tanttu totee.

Seuraavaks järjestellään lentoja, ja kun alun perin kaavailtu kone ehti jo hävitä kauas Bengalinlahden taivaalle eikä seuraavalla lennolla ole enää tilaa, jäädään päiväks Intiaan.     Air Indian äijä lupaa tarjota majat, muonat ja kuljetukset, allekirjotusta vaan paperiin… Kundi kiitää ku hullu muiden tapaan pitkin katuja, istutaan pakussa. Kyydin jälkeen rojahdetaan sviittiimme.

Ollaan syöty alakerran ravintellissa, juotu pilsuu ja keräilty akkuja. Yhden aikaan yöllä olis tarkotus ottaa kyydit takas lentokentälle. Suuntana Bangkok.                                                                                       

19.8-06 22:36 Sweet hostel. Bangkok, Thaimaa

18.8               Saavutaan Bangkokiin.

Suht rasittava lento takana. Alkumatkasta sain viereeni reilusti keski-iän ylittäneen intialaisen rouvashenkilön. Hänellä oli sylissään tiettävästi lapsenlapsensa, pieni vauva, joka päästeli rääkäisyjä koko matkan ensimmäisen osion ajan. Dunkkiksesta päätellen muksu oli säikkyny nousun aikana niin pahasti, että jotain oli parahtanu housuihin asti. Lisäks mä istuin paikalla, joka oli puoliks käytävällä ja jouduin väistelee ihmisii. Viimevuorokautinen ilmaishotelli lisukkeineen oli ilmeisesti myös etukäteiskorvausta tätä kärsimystä kohtaan.

                      kone laskeutu heti tunti nousun jälkeen ja mä luulin et oltiin noustu väärään koneeseen. Osa kalppi ulos koneesta, rouva ja muksu mukaan lukien. Oltiin yhdellä Etelä-Intian lentokentistä. Istuinpaikkani vitutti entistä enemmän jengin kompuroidessa nyt ulos koneesta - olinhan jo Helsinki-Frankfurt lennolla istunut koiran paikalla, perkeleen vessanoven vieressä. Paska hais silloinki. Jengi oli syöny edellisenä iltana hyvin kun ovi kävi jatkuvasti. Seuraavaks mut varmaan siirrettäis vessanoveks. Nousin ja vaihdoin paikkaa. Kohta kone oli taas ilmassa.

                      Näin stuertin ilmeestä et sitä pelotti taas. Sitä pelotti jo edellinen nousu laskusta puhumattakaan. Se oli saada munki paskat housuun ilmeillään. Ukko oli päälle 40v ja kalju, nousut ja laskut se istu vöissä ja yritti hymyillä pelonsekaisin tuntein. On se nyt absurdii et henkilökunta tuottaa kauhunhetkii kanssamatkustajilleen tollasella epämääräsellä käytöksellään.

                      Kone ei pudonnutkaan, vaikka niin epäilin. Se laskeutu, mut ei mitenkään puhtaasti, vaan heilu ja huoju ku mikäkin eikä tienny oikein miten tulla alas. Tantulla oli jotain ongelmii passintarkastuksessa ja sen pärstästä otettiin kuva. Mä odottelin hihnoilla rinkkojen kaa ku se tuli ja lähettiin ettii raha-automaattii. Sit hypättiin taksiin, jossa äijä vedätti meilt automaattituoreet 20€. Kusettajakuski ois halunnu viel lisää, mut me tapeltiin vastaan.

                      Napattiin majat pieneltä kujalta, mikä löyty Bangkokin valtasuonien puristuksesta, kivenheiton päästä Khaosan roadia. Pieni vaatimaton luukku, johon mahtu just 2 sänkyy ja kamat, enempää ei tarvittukaan.

                      Kohta Ari ja Sarita soittivatkin, olivat tulossa asioiltaan ja juuttuneet ruuhkaan. Me käveltiin niiden hotellille, otettiin bisset ja venttailtiin. Sit he tulivat, ja päätettiin lähtee syömään Khaosan roadille. 

                      Khaosan road, reppureissaajien katu. Täynnä kojuja, baareja, ravintoloita, huijareita ja vähemmän huijaavii ihmisii. Katu pursus ihmisiä yöt ja päivät, ajankohdasta riippumatta.

                      Syötiin ja juotiin. Sit juotiin lisää ja kierreltiin baareja. Sit taas syötiin. Kello kävi jotain yhtä kait ku Sarita ja Ari lähtivät takas hotellilleen. Sovittiin et aamusella lähettäis koko kaarti luostariin, mut sitä ei koskaan tapahtunut meijän osalta, koska Unijukka kyläili vähän pidemmälle päivään. Ja ihan syystäkin: lennot, aikaero, unen puute + viimeöiset tuk tuk  ja kuppisekoilut verottivat.

Aamulla tushkat suolessa. Tanttu vahti ovella kun mä toisella puolella valmistelin matkan ensimmäistä kyykkypaskaani, josta näin jälkikäteen ajateltuna selviydyin varsin moitteettomasti. Aiheeseen laajalti perehtyneenä ja Suomen havumetsissä tulleena näin rohkenen väittää, vaikka muutaman ylimääräisen sekunnin tuhrasinkin oikeaoppiseen mäkihyppääjän ponnistusvaihetta edeltävään asentoon. Pieni epäröiminen mulle kuitenkin ensikertalaisena sallittakoon, mutta kireämmän aikataulun edessä, tavaran ollessa jo ns. kynnyksellä, ei se todennäköisestikään olisi löytänyt suorinta reittiä veteen. Puhakka olis hypänny liian aikasin.

Loppuhuljuttelusta selviydyin mallioppilaan tavoin, jonka jälkeen vettä perään ja antiseptisen käsigeelin kimppuun.

Tänään käytiin Bangkokin suurimmilla markkinoilla. Mukaan tarttu hydäri ja housut.      Kimi Räikkönen poseeras skytrainin kyljes Mercedes uniformu yllään. Skytrainilla mentiin Siamin ostarin kautta takas kotikonnuille.

Siam Squareltakaan ei löytyny shakkilautaa! Mitä helvettiä? Miks ei?

Hyvästeltiin Sari ja Arita kiinalaisen illallisen jälkeen niiden hotellillaan. he olivat lähdössä takas Suomeen. Käppäiltiin takas Khaosan roadille ja nyt löyty shakkilauta! Ei saatu paljoo hintaa alas, mut pakko se oli ostaa. 1000THB eli noin 21€ on paljon, mut oltiin fiilareissa. Tultiin kiireen vilkkaa hostellille ja koottiin pöytä. Valkonen sotilas puuttu! Käännettiin kämppä kaks kertaa ympäri, mitään ei löytyny.

Alkaa olee aika myöhä. Mä kiusaan murkkuja tukkimal niiden kulkuväylii purkalla.

Mäkki ois 24h auki. ”pitäiskö lähtee syömään Tanttu?”

T: ”jaa”

M: ”paljo sul on menny rahaa tänään?”

T: ”ihan vitusti”

M: ”paljo sul meni rahaa eilen?”

T: ”ihan vitusti” ”huomen mä alan pitää kirjaa mun ostoksista. kymmenen euron päivä ei  saa ylittyy ainakaan viikkoon”

M: ”Mäkkisafka on yli viidesosa sun päiväbudjetista”

Olin ripustamassa uutta moskiittoverkkoo huoneen kattoon kiinni testatakseni sitä kun sain tuulettimen siivestä, joka pyöri täydellä nopeudella. Nyt mun kättäni koristaa kaks vekkii jotka irvistää vihaisesti. Jos peltisiipi olis ollu terävämpi joutuisin tästedes jynssäämään hanurini oikella kädellä, ehkä lopun elämääni.

21.8-06 21:32 Sweet hostel

20.8               Ei ihmeempiä. Käytiin Lumphini park:ssa pyörähtämässä. Bilistä illalla.

21.8               Mittari vei pohjoiselle juna-asemalle. Sieltä selvitellen eteläiselle bussiasemalle ottaa selkoo huomisen lähdöistä kenties Cha-amiin. Tanttu osti Khaosan roadilta hippiveskan samalla kun kun mä keikkasin sotilaan shakkiin. Vähän pienemmän nappulan mut menkööt. Käytiin shakkaamassa kantiksessa. Tanttu voitti loppupelillään. Heitettiin ma-Lariamit huuleen äsken. Viel ehkä syömään. 10am olis herätys ja sit dösäasemalle. Niin joo ja pyörähdettiinhän me Grand Palacessa, ainakin yritettiin, vaan ei pitkiä housuja ollutkaan… sit jokilauttaan tunnin risteilylle. Siinä raapasu parista päivästä, enempää en jaksa kirjottaa...

21.8 yöllä      Helikopteri katossa heittää huoneilmaa iholle. Muurahaiset ovat vallanneet nurkat. Tuolta ovelta on 10m vessan ovelle. Äänestä päätellen alakerrassa katsotaan televisiota.

Seinällä on tussilla sutaistu teksti:

Make all over the world my playground

Make the people of all over the world my play ware

Make everything of all over the world my play items And,

Play all over the world till a get tired

Ruoan tuoksu kantautuu sieraimiin, alhaalla kadulla kauppias kääntää lihojaan. Jossain kaukana soi musiikki. Huoneessa on kaksi isoa ikkunaa, joista on helppo seurata kadun elämää: Joku kerää jätteitä, toinen pulloja. Puheensorinaa, huutoja, kiihdytys- ja jarrutusääniä. Tuk-tukit pitävät hereillä. Ajoittain on levotonta: Viereisen guest housen edessä on nujakka. Viimeyönä thaimaalainen mies ja nainen mätkivät toisiaan. Eipä ole ihme että välillä on univaikeuksia...

Aamulla jäätelönmyyjä herättää, kulkee ohitse vaunuineen ja heittää ilmoille sävelmänsä.    Vai olisikohan ollut jo päivä…

23.8-06  Hua Hin. Lord  Nelson pub and  Guest House

22.8               Saavutaan Hua Hiniin ilmastoidulla dösällä. Matka kesti leppoisat 3h jos sitäkään. Viipymättä lähimpään kuppilaan ja rinkat asfalttiin. Bissen jälkeen singahdettiin kaduille rannan läheisyyteen. Sopiva majatalo löyty läheltä Hiltonin ökyhotellia. Huone on siisti, 400THB, ilmastoitu ja vessa istuttava. meillä on myös oma kapea parveke.

Henkilökunta on iloista väkeä. ”Zee” 27 ja ”Buu” 33 juttelevat mielellään. Buu tahtois käydä Kambodiassa. Talon emännän kanssa on tullut pelailtua bilistä heidän omalla pöydällään. 2kk päästä on futisturnaus Hua Hin beachilla. Poliisi kutsuu pelaamaan, järkkäisi viisuminpidennykset jos tarvis.

23.8              Uni maistui pitkälle päivään, olosuhteiden ansiota otaksun. Pilvet raotti verhoaan ja hyökättiin beachille. Otettiin arskaa ja pelailtiin. Bändi soitti taustalla vanhoi klassikoita, Claptonii ja Santanaa. Shakki päätty ratkaisemattomaan.

28.8-06 Koh  Tao (Hin wong bay) View rock resort

24 - 26.8       Olemista ja oleskelua. yöelämää. Buu kutsuu jo pojakseen, valmistaa lounaan päivällä. Yks pala siirtyy poskipussiin, sitä en pysty nielee. Muuten ruoka on erinomaista ja tulisempaa kuin ravintoloissa, tätä he syövät itsekin. Poskipussin tyhjennys taskuun.

Olen kehittänyt bilikseen yks-silmäjärjestelmän, joka toimii parhaiten selvin päin. Yks-silmäjärjestelmässä ainoastaan yksi silmä pyrkii havainnoimaan lyöntipallon liikeradan ja osumakulman. Tämä mahdollistaa kohdepallojen tehokkaamman pussituksen, toisen silmän samaan aikaan levätessä. Järjestelmä karsii pois silmien väliset erimielisyydet pallojen liikeradoista ja näin ollen antaa lyöjälle rauhan keskittyä olennaiseen, eli lyömiseen. Pallo ku pallo uppoo, mut silmä se ku väsyy, tulokset huononee…

                      Paljon on näinä päivinä tullu makoiltuu ja nuokuttuu tän guest housen nurkissa. Alakerran baarissa biljardii vuoroin Buun, pojan ja Juun kanssa. Sit tietty shakkii ja Backgammoniikin tuli kokeiltua. Shakin tilanne on muuten 1-1 ja 2 ratkaisematonta on pelattu.

27.8               herätys klo 8. Kamat pakattu jo edellisiltana valmiiks. Hyvästellään talon väki. “Do you come back someday?” Buu huuta perään. Nyökkään ja jatkamme matkaa.

                      Minidösällä main bus stationille. Kiireellä liput 165baht/kpl, ja Koh Samuin bussiin. Chumphonin asemalla jäätiin ja dösä meni menojaan. Täällä ei länkkäreitä näkynyt. Liftattiin minidösään, että päästiin Chumphonin ytimeen n.8km. Sivusta löyty halpa guest house. Huone nro 6, parisängyllä 150THB yö. Diilattiin emännältä boat tripit (400THB kpl) Koh Taolle heti seuraavaks aamuks. Hyvä päätös koska kahta yötä en olis siinä jaksanu; kukko alotti joikaamisen jälkeen puolen yön. Parina viimeisenä yönä on muutenkin ollut hankalaa…

28.8               Kuudelta aamulla emäntä jyskyttää ovea. Siihen aikaan kukon pitäis vasta aloittaa. Mennään pihalle venaamaan kyytii, joka meidät sitten kyyditseekin yhdessä muiden reppureissaajien.

Laiva on täynnä valkonaamoja ja rinkkoja. Me istutaan rinkkaläjän vieressä kannella, kaiteesta kiinni pitäen. Aina kun pääsin uneen puoliks käsiks, niin laiva keikahti ja zimmut aukes. Koh Taon Mae haad bayn pierille päästyämme lompsittiin bisselle suunnittelee. Sille 200m matkalle mahtu monta vedättäjää, jotka työnsivät kaikenmaailman esitteitä ja katalogeja kouraan. ”where are you going?” kajahteli ilmassa kun kaupustelijat suosittelivat omia eli niitä ”parhaita” bungaloweja. Me valittiin mestat Hing wong baysta, rauhalliselta alueelta. Bungalowi kahdella sängyllä hyttysverkkoineen, pytty ja suihku, ja on aika uus hökötys kokonaisuudessaan. Laadukas ja hinnakas, 500THB. Ny siel on jo jotain elukoita Prkle.

29.8-06 22. Eteläinen Koh Tao. Thian og bay. ”Shark bay” Rocky Resort

Joku elukka piti kovaäänistä seuraa meijän kämpässä nukkumaan menoon asti. Siitä en koskaan nähnyt vilaustakaan. Eilen nähtiin tos rantsus iso spideri ja tänään iso tuhatjalkainen kävelyreitillä. Niitä on hankala havaita kun ei kokoaikaa jaksa skarpata ziigaamalla alas maastoon. Klo13 meijät kyyditettiin maasturin avolavalla halki vuoristoisen junglen. (edellinen kynä lens mereen kun ei enää tarttunut paperiin) niin..

Pitkänjyrkistä alamäistä aina pelottaviin ylämäkiin. Lopuks asfaltoidulle pääväylälle, joka kulkee pystysuoraan kartalla. Viidakko-osuuden maisemat oli jotain sellasta mitä en ollu koskaan aiemmin nähny muualla kuin jossain Far Cry pelissä.. Noh…aika pikasesti otettiin lavataksi Mae haad baystä tänne Koh Taon eteläkärkeen. Pyörittiin rinkkojen kaa ja etittiin mestoja. Juomavesi loppu ja niin meinas hikikin, ennen ku päädyttiin Thian og bayn Rock Resortiin.

Päivällä tältä partsilta katsellessa erottaa Koh Phanganin rajat n.30km päässä, ja jokseenkin myös osan Koh Samuita n.70km. Sekä saarirykelmän Ang thong national marine parkin. Mereltä kuuluu vielä ääniä, punaisen vilkun luota, ulapan suunnalta. Yösukellus ilmeisesti meneillään. Huomenna snorklaillaan jos aurinko paistaa. Jos aurinko ei paista, vuokrataan ehkä pärrät.

                 30.8-06  20:45 Rocky Resort

Taisin nousta joskus kymmenisen aikoihin ylös panttivankipainajaisesta, jossa käsikranaatein varustautuneet kommandopipoiset terroristit jahtas mua ja muutamaa muuta kulkijaa jollain isolla lentokentällä. No huonostihan siinä kävi, heräsin siihen ”viimeiseen” granuun. Sääli, olis ollu siistii kattoo filmi loppuun…Eipä sillä, riittäähän nuita painajaisia..

No, prätkät sit vuokrattiin arvatenkin. Eipä aurinkoisia päiviä täälläkään monsuunina ole liikaa, vaik hiki tulee ilmankin. Puhuin tossa prätkistä. Piikkiset skootterit on parempi ilmasu, mukavat ajaa eikä tarvii huolehtii vaihteista. Niillä sit ridattiin etsien uutta kotia. Aika haastaviakin teitä tuli ajeltuu, jos niitä teiksi voi kaikkia kutsuakaan. Jyrkkii, isostemusii offroad-ratoja. Useimmat ajo niitä krossipyörillä, me katuskoottereilla. Ja eihän noita meijän ruppanoita siihen maastoon oltu tehtykään. Multa väänty takavanne ja Tanttu naarmutteli katteitaan.

Tuossa päivemmällä napattiin maasta kookos ja vietiin se kotiteurastamoon. Tanttu skalpeeras ja mä laiton fileiks. Siitä riitti juotavaa ja syötävää niin, et osa lihoista jouduttiin heittää haaskoille. Ja tulihan sitä syötyy muitaki hetelmii, ananasta, bananaa ja vaikka mitä, et vähän vitamiinipitoisempi menu tänään.

Tultiin tosa äsken yöajoista tänne kämpille levyttelee ja löytyhän se uus kotikin. Aika luksori sellainen, mut siit lisää huomenna.

   31.8-06 20:00 Koh Tao. Queen Resort

Nyt en jaksa nousta tästä tänään ostamastani riipuskeinusta ja hakee karttaa, mut laiturin viereinen hiekkaranta on tää nyt missä ollaan. Mae haad bay jos oikein muistan…

Aamulla herättiin tarpeeks aikasin. Minä muistaakseni puolisen yhdeksän ja Tanttu hetkee myöhemmin. Aamutoimet ja pieni paikkojen siistiminen, mikä kuuluu asiaan

aina kun oomme lähössä lopullisesti. Sit rinkat kantoon ja avain respaan. Siellä ne pärrät odottelikin parinsadan metrin päässä ja lähettiin rullaan.

Mä aatelin ottaa Tanttuun pienen välimatkan ja annoin hanaa. Siinä samassa kun vauhti nous kuutiseenkymppiin, ni puskasta kiihdytteli iso musta hurtta samaa vauhtii ajoväylälle. No se veti liinat kiinni kaikilla neljällä fillarillaan, ja mä katoin suu auki silmät pyöreinä kun se irtohiekka rekenään matkusti ne pari metrii kohti tien keskustaa ja mun etulyhtyy. Hetkenpäästä kaikki oli ohi, toinen hetki ja olin jo Seven Elevenin edustalla missä veripumppu alko hiljalleen löytää rytmiään. Luppakorva varmasti pasko housuun ja menetti yöunensa, sen verran täpärällä oli.

500THB= Hieno merinäköala, riippukeinu, tilava, puhdas, laattalattiat, 2 sänkyy joita vaikee saada halvalla, suihku ja vedettävä wc, ja mitä vielä; Hiljainen ympäristö! Hiekkarannalle 50m, sekin on suht hiljanen nyt kun on off-sesonki. Miinuksena ilmastoimattomuus, mut sitä nyt ei edes tarvita.

Palautettiin ajoneuvokset just ennen 24h:n umpeutumista. Nainen syynäili niitä hetken, anto sit passit, ja me lompsittiin muutaman kilsan matka takas keskustaan.

Tänään ostin siis Hammockin 180THB ja päärätin 180THB.

Tallusteltiin hiekkarantaa pitkin kämpille kun mut valtasi tuttu tunne…JANO, enkä vettä muistanut ostaa.. Täyty kiivetä palmuun ja irrottaa kookos, et sai janon tunteen tyydytettyy. Paikallinen kaveri sattu just olee huudeilla ja jeesas sapeloimalla kookoksen kallon halki.

Tanttu tuli äsken einehtimästä. Mä oon paneutunu tähän päivikseen yhdessä The Kingin, joka safkaa nyt tän riippukeinun nyörejä. Mut nyt valutan ton bissen tyhjäks, väljähtyy kohta.

Uitu on tänään omalla beachilla ja arskaa otettu. Tanttu sano heittäneensä talviturkin. Aika myöhään luovutti nahkansa, eikös siälä Suomessa ala olee jo talvi…

1.9-06 Koh Tao, Queen Resort

Kuukausi vaihtu ja aika säväreissä tunnelmissa. Tultiin tuossa nimittäin juuri snorklaamasta, tutustumasta Thaimaalaiseen muailmaan pintaa syvemmältä. Ja aika koukuttava maailma olikin. Huomenna on pakko lähtee uudestaan ja ehdottomasti samaan mestaan, niin paljon jäi nähtävää. Lounari tätä mestaa suositteli, Tanote bayta.

Hyvät korallit ja meri rauhallisempi kuin täällä läntisellä puolella saarta missä nyt olemme. Turhaan ei Koh Taoa Thaimaan merenalaisen maailman mekaksi kutsuta. Vielä jäi epäselväksi kuka on Mr. King. Mr. the King on kulkukoira, joka suurimmaks osaks viettää aikaansa täs meijän partsilla. Nukkuu ja juo meijän asettamasta frisbee juomakulhostaan. Elantonsa se hakee jostain muualta, meijän harvoin tarjoamat mässynpalat ei sitä pitäis elossa. Vahtikoiraks Kingistä ei ikinä olis; Flegmaattinen tapaus ja taitaapa tulla kaikkien kaa liian hyvin toimeen. Silti seurallinen tyyneydestään huolimatta; Saattaa mut aina polun päähän kun oon lähdössä jonnekin. Välillä sen musta kissafrendikin poikkee kyläilee.

Vatsaan olis kyllä kohta hyvä saada jotain täytettä…mut ensin täytyy käydä huuhtelemas merisuolat iholta.

Sattupas tuossa silimiini mahoottoman etullisia laivamatkoja Kuola Lumppuriin ja Shinkapooreen n.25€. Molemmat varteenotettavia vaihtoehtoja. Saas nähä…

2.9-06 Koh Tao, Queen Resort

Kylläpäs sitä tuleekin sitten säpsähdeltyä varhain ylös tätä nykyä, vaikka illat venyy  usein pikkutunneille asti. Varsinkin kun muutama timma sänkyyn loikan jälkeen menee vielä funtsiessa, kelaillessa ja pohdiskellessa. Tänäänkin heräilin jo ennen ysii, Tanttu tais siinä vaiheessa olla jo pitkällä päivän askareissaan.

Tein virhearvioinnin ja se kostautu. Tuli nimittäin snorklailtuu yläosattomissa ja ny kirvelee selekää. Lähestulkoon kaikilla muilla vesikirpuilla oli jonkin sortin pyjama yllään, mut mä en uskonu. Enhän mä nyt voi palaa!

Huomenna kymmeneltä aamupäivästä irtoo laiva laiturista. Meijän pitäis olla siinä. Siihen me ainakin liput tänään pokattiin. Riippuu siitä, onks ne vielä kollegani hippiveskassa. Tai oikeestaan riippuu siitä, onks ne vielä kollegani hippiveskassa huomenna kello 10.00.

The King on ollu vähän omituinen tänään. Käyny vauhkona ja halunnu paljon huomioo. Tahtois tulla ineen, mikä on kuitenkin ehottomasti kielletty ja sen hän tietää itsekin. Nyt se jäi tuohon lasioven eteen kyyhöttämään ja tuijottaa sisään. Ikäänku se aavistais meijän lähtevän. Se on oppinu jo vähän leikkimäänkin, ei näemmä ole saanut paljoa ihmisistä seuraa…

3.9-06 klo ties mitä. Koh Pangan. Happy Bongalows.

         Tänään kyyti vei Koh Panganin läntiseltä laiturilta tänne  ylemmäs Thong salan Happy        Bongalowille. Lännessä tämäkin.

Tällä kertaa oon niin pahasti hydärin ympäröimänä ikioman bungalowini sängyn syövereissä maaten, että turha on kartalle kurotella. Puikkelehdin tästä korkeintaan virtsalle tai mahdollisiin aamutoimiin.. Otettiin omat tönöt, koska yhteinen isompi olis noussut kustannuksissa samoille lukemille hintaa puolittaessa, ja onhan se terveellistä saada välillä vähän omaaki rauhaa. No sit nää johdonmukaiset pärrävuokraukset, että päästään tutustuu saaren ihmeellisyyksiin. Tankit täyteen ja pujotellen alas kohti Hat Rinii, saaren eteläkärkee. Tienposkesta nappasin kyytiini liftaritytön, - sama matka. Tyttö oli isosilmäinen ja kaunis. Kasvoillaan hänellä oli brittiläistä pisamaa. Kertoi tulleensa Malesiasta tänne Thaimaahan ja toiminut avustustyössä Gambodiassa ennen Malesiaan siirtymistään. Koti-ikävä on jo kova, mut viikon päästä hellittää kun kone laskeutuu kotikaupunkiin Lontooseen.

Saavutaan Hat Riniin. Kakspyöräset parkkiin ja istumaan yhelle mainbeachin ravintoloista. pääbeach lainehti väenpaljoutta toisin ku meijän ranta täällä lännessä, ei ristin sielua, rauhas saa olla. Syötiin, juotiin ja juteltiin. Liftari oli edelleen messissä ku lähettiin takas. Arviolta 20km välimatka Hat Rinista himaan sai Tantun eksyy seurueesta ja mut ajaamaan muutamia kertoja harhaan kun ei ollut karttaakaan. Lisäks liftarin epätietoisuus oman asuntonsa olinpaikasta toi lisämaustetta touhuun. Oman majapaikkani löysin helposti, saman tien varrelta jolle liftarin jätin. Sähköpostiosoitteiden vaihdokset unohdettiin kynien puutteellisuuden vuoksi.

2cm erottaa bensamittarin F:n ja E:n toisitaan, surullisen lyhyt matka.. Mittari kutittaa jo E:n selkää vaikka vasta tankkasin.

Koska Tantusta ei kuulunut mitään, jätin sen oveen viestin ja lähin syömään. Tuli nielastuu niin tulinen currykanakeitto että huhhuh. Jos Hua Hinissa söin Buun hämmentämii pöperöitä sillä tavalla, et nenä ja silmät valutti, niin tää puski mehut ulos jokaisesta ruumiinosasta. Käsivarsiin ilmesty hikikarpaloita, jotka muodosti puroja, eikä lusikkakaan tuntunut enää pysyvän kädessä. Enkä valehtele tippaakaan jos näin sanon, koska asia on niin!

Tanttu tuli pimeyden tultua vittuuntuneenhelpottuneena kuten arvelinkin. Oli ajanut niin pieleen kuin tällä saarella voi ajaa… Miten ilmeistä…

Käytiin laittaa ekat kuvat nettiin.

Neljän päivän kuluttua on täysikuu. Saas nähä onko mitään bileitä tiedossa, hee.

Nyt vääntää suolta sillä tavalla, et taidan istahtaa ja sylkästä currykanat pönttöön.

5.9-06  15:30 Happy Bongalows

Sen verran on auringonsäteitä tullut keräiltyy, et iho hilseilee olkapäistä. Kohta on viikon paistatellut putkeen, pilvet on lopullisesti väistynyt auringon tieltä eikä monsuunista ole tietoakaan. Nyt just en jaksa oikein keskittyy muuhun ku tähän makoiluun. Minä riippukeinussani, Tanttu omassaan, omilla kuisteillamme.

TAUKO KIRJOITUKSESSA.

Syy:

T: ”mulla taitaa olla käärme tuolla katonrajassa, mut en tiiä onkse oikee vai kuminen.”

M: ”no liikkuukse?”

T: ”ei oo vähään aikaan liikkunu”

M: ”ei oo vähään aikaan liikkunu?” ”sit se on varmaan elävä”

T: ”en mä tiiä ku mä huomasin sen vasta”

M: ”heitä sitä jollain” ”vaik sil pullol mikä sul on kädessä”

KOPS!

T: ”vittu se on oikee!”

Napsastiin siitä kuva vielä kun se oli paikallaan ja sit emännälle näyttämään. Emäntä törkkäs Tantun kouraan suihkepullollisen myrkkyä. Tantun ilme kerto: ”miks minä”.

Tuumasta toimeen…Sillä aikaa kun Tanttu myrkytteli bungalowinsa nurkkia, mä esittelin kuvaa paikalliselle ohikulkijalle yrittäen ottaa selkoo käärmeen vaarallisuudesta. Kuvan nähdessään jätkä pinkas hatkaan.

M: ”Tanttu kuule,” ”sun on varmaan paras tulla ulos sieltä bungalowista”

”tai hei…jatka myrkyttämistä vaan, nää paikalliset ei taho auttaa metästyksessä”

Kohta keittiön väki tuli käärmettä hätistelee ja piskit ihmettelee. Naapuribungalowien kuisteille ilmesty myös silmäpareja ziigaamaan loppusommitelmaa, joka meni seuraavasti:

Käärme flengas katolta puuhun kokki perässään. Tää naiskokki käsitteli kuin apina ruumistaan ja kapus hetkessä puoliväliin puuta. Sit alko armoton ravistus. Oksat heilu niin ku oksat heiluu kun niitä ravistetaan, mut käärmeen perkele pysy ku Tarzan puussa. Tilanne oli sillekin jo entuudestaan tuttu; 007 ja lupa tappaa. Nainen hätisteli käärmeen viimeiselle oksalle asti  kunnes se oli umpparissa. Sen jälkeen emäntä törkki maankamaralta pitkällä bambustikillään. Viimein Tarzanilta loppu voimat. Töms! Muutaman metrin päähän meistä. Käärme tais saada jonkinasteisen aivotärähdyksen törmätessään maahan kun ei pitänyt kiireellisenä asiana poistua paikalta. Sitten heilahteli bambukepit siihen malliin, että uskalsin mennä jo vähän lähemmäs katsomaan viidakon herraa, joka urhoollisuudestaan huolimatta menetti henkensä. Nyt se on lasipullossa rannalla. Kaunis kuvio, jonka päätteeks matti.

Eilen vietiin vaatteet pesulaan ja lähettiin ruisailee. Käytiin kattelee vesiputouksii, jotka oli onnettomii. Sit Hat Rinin kautta Thong salaan ja aina tänne länteen asti. Thong salasta tarttu mukaan kalastajabyysat ja shortsit, jotka osoittautui liian pieneks, vyötärön nappii ei saa kiinni.

Laskuvesien aikaan rantahietikot saattavat kasvaa satoja metrejä leveiks ja botskit takertuu kuivalle maalle odottelee nousuja. Me ajeltiin siksakkaa niiden välissä.

Illalla haettiin vaatteet pesulasta ja yöllä pelattiin bilistä. Ja juteltiinpahan me hetki turkulaisen jannun kans joutavia…

entäpä tänään?

noh…Tänään käytiin Thong salassa pariinkin otteeseen. Vanha rouva räätäli ompeli napin mun reisitaskuhousuihin ja paikkaili vähän persustaa. Herttainen rouva velotti työstään oikeutetut 40THB. Pieneksi havaitut shortsini jätin parsittavaks seuraavaan ompelimoon.

6.9-06 klo 19.51  Aow Naiwog, Pha-Ngan bungalows

Aamulla pakattiin rinkat ja häivyttiin. Ennen häipymistä tietysti maksettiin miltei hävyttömiin lukemiin paisunu piikki talon emännälle. Sit liu´uteltiin tänne

Kaakkois-Koh Panganin hiekkarannoille. Valittiin Pha-Ngan bungalowit, johon oltiin tutustuttu jo edellispäivien tutkimusreissuilla. Hyvä sijainti, rauhaisa ja ennen kaikkea tilava ja aukoton bungalowi. Tällä aukottomalla tarkoitan sitä, että tää rakennelma on tiivis kaiken muailman tunkeilijoilta kuten nyt esimerkiks käärmeiltä, jollaseen eilen törmättiin. Lisäks hydäreiden ripustaminen ei ole välttämätöntä. Enpä muutenkaan tällä reissula ole moskiittohavaintoja tehnyt kuin muutaman ja nekin päiväsaikaan. Hankalahan niitä on tietysti pimeän tullen havaita, ja tuskinpa tää auringon runtelema nahkakaan tuntee pistoksia. Anyway, ripustakoon ken tahtoo, mua saa pistää iltaisin, sitä vastaanhan mulla on nappikuurikin. Tepsii jos tepsii…Päivämoskiitot taas puolestaan levitävät denguekuumetta, jolta onkin jo sitten vaivalloisempi suojautua.

Thong sala on lyhkäsen kävelymatkan päässä n.400m. Sieltä on hyvä ottaa botski vaikkapa nyt Hat Rinin Full Moon Partyihin, joka on 7.9 eli hetkinen…ohhoh...

sehän on huamenna! Tässähän menee ihan viikonpäivätkin sekasin. Luulin et on tiistai, mut onki keskiviikko! Maanantaina makkarat tehtiin, tiistaina tikut vuoltiin ja tänään on siis keittopäivä juu…Thong salasta tulemme myös aikanamme ottamaan tripit etiäpäin reissulla, luultavastikin.

Hain shortsit salasta, nyt ovat sopivat. Kiitokset Clothes repairin nuorelle työntekijälle, satanen ei mennyt hukkaan eikä ne neljä aikaisempaakaan, mitkä shortseista pulitin.

Palautettiin skopet ja otettiin peukalokyyti takas kämpille. Sit käveltiin rantoja ja naatiskeltiin. Täytyttiin hyvästä ruuasta, jonka uusi emäntämme tyttärensä kanssa valmisti.

Tältä rannalta on lyhyt matka Koa Tae Nai -saarelle. Taustalla häämöttää

Koh Samui…

7.9-06 13:30 Pha-Ngan bongalows

Keskipäivän aurinko kuumimmillaan. Ulkona on nyt lämmin, tarkenee hyvin ilman turkishaalaria. Mitä tulinkin puhuneeks aukottomasta bungalowista, joudun nyt sanani perumaan. Mun tyynyn alta singahti just yks kyynärvarren mittainen sisilisko kolosiinsa, joita ei pitänyt olla. Raotin vähän patjaa niin siinäpä se; hiiohoi kapteeni, maata näkyvissä! Lankut on ku saunan lauteet millä nää patjat makaa, enemmän vaan erillään toisistaan. Yritin tukkia välejä muovikassein, mut tuskinpa mitään auttaa. Sissarit on vaarallisii epeleitä, voivat saada sydäreitä aikaan…

Full Moon Partyt sitten oli ja meni. Loistavat juhlat kertakaikkiaan, tulenheittelijöiden ja neonvalojen kera. Kotiinkin löydettiin, tosin eri aikoihin kun juhlat eksytti. Suomalaisiakin siellä oli. Kaks muijaa Espoosta ja jätkä Tampereelta, olivat löytäneet toisensa kuluneen reissunsa aikana. Sit ku siihen tuli viel eräs yksinäinen travelleri, joka oli kierrelly maailmaa jo pidemmän aikaa, oli porukka kasassa…Mut juhlista ei sen enempää.

8.9-06 Koh-Pangan bongalows

Pysyteltiin Thom salan ympäristössä ja osteltiin rihkamastuotteita.

11.9-06  klo 21 Koh Samui. Lamai Beach.  T & T Resort.

9.9                 Aamulla päätettiin pakata kamat ja vaihtaa saarta. 2-päällä skootterilla rinkkoineen meni laulaen. Skopen palautus ja laiturille. Ahistavan paljon länsimaalaisia ahtautu Koh Samuin botskiin, britti-ässät suhisi kannen alla häiritsevästi ja fiilis oli vittumainen. Onneks oli ilmastointi. Olo helpottu kun päästiin takas kuivalle maalle ja irti hälinästä. Valittiin Samuin biitseistä Lamai, ja sieltä T&T Resort.

                      Koh Samui on kaikista näistä saarista turistisoiduin. 2 saaren lentokenttää luo pakettilomakohteen, joka näkyy vahvoina kontrasteina saaren arjessa. Rantojen korttelit keskittyvät käytännössä neljään asiaan: Länsimaisiin ravintoloihin ja baareihin, joissa TV:t ulostaa vain ja ainoastaan brittijalkapalloa. Matkatoimistoihin, mitkä myyvät mitä vain matkoja minne vain ja kaikenlaista muuta toimintaa, sekä vuokraavat kulkupelejä ja omaavat internet-yhteydet. Kolmas yhtä näkyvä ilmiö Samuin katukuvassa ovat Thai-tytöt minimekoissaan. Darling! Where are you going?! –huutavat luolistaan ja keikuttelevat jäseniään. Sitten on nää mittatyötä tekevät pukuliikkeet, joiden sisäänheittäjät kyttäävät ovillaan ohikulkevia turisteja ja hinaavat heitä puoliväkisin liikkeisiinsä, Turkin Alanya-tyyliin.

                      2 viimeistä viikkoo on tullut heräiltyy siinä yhdeksän tietämillä. Tanttu yleensä mua vähän aikasemmin. Ilman herätyskelloo tietysti mennään…

                      Mun käsivarsiin on ilmestynyt pienii valkoisii läikkii. Katsotaan mihin suuntaan läiskät kehittyy…

13.9-06 Krabi Town. Chao Fa Falley Resort

10-12.9          Levyä. Päivän skopevuokra oli turha.

13.9               Tänään jäi Koh Samui taakse ja astuttiin pitkästä aikaa oikein mantereelle. Laivamatka Koh Samuilta Surat Thaniin sujui loistavasti, tällä kertaa laiva oli isompi eikä valkonaamoja ollut juur ollenkaan kyydissä. yhden travelleri pariskunnan näin ainoastaan. Elämäni rennoimman laivamatkan vietin kannella omassa rauhassa aurinkoa paistatellen vuoroin mahalleen, toisinaan taas selin pilvien liikkeitä seuraten. Kansilattia suodatti konehuoneesta kantautuvan melun mukavaks hurinaks korville, ja tuuditti mua kuin kakaraa kehdossa. Iso kansi oli lähestulkoon vain meidän käytössä.

                      Pieriltä sit minidösällä Surat Thanin Main bus stationille (n.30min) ja uus minibussi alle, joka liikautti meijät isompaan dösään (n.10min). Sillä sit puolestaan Krabin bussiasemalle (n.4h), josta Sàwngthàewilla tänne bungalowiin. Yhteensä siis 5 kyytiä tänään. Aikaa tähän kului yht.9h ja rahaa 605THB per lärväke, elikkä noin 12€. Vasta äsken saatiin ekat satsit safkaa naamaan eli puol kasilta illalla, siihen asti lipiteltiin vettä.

Mitä jäi Koh Samuista käteen, muuta kuin pala paperia ja paskaa?

-pukuliikkeitä pitävien sormenjälkiä hihaan.

                      -Ehkä tämän astisen reissun parhaat mätöt tuli syötyy. Mitään muuta hyvää sanottavaa ei Samuista ole, hienoja rantoja mut liikaa aurinkotuoleja.

Ei vaineskaan, siistii oli!! kai..

                      Sade hyyty ja lähettiin tarkkailee Krabin katuja pimeästä vinkkelistä. Pieni tihkusade ei menoo haitannut kun tuntui, et jokainen iholle laskeutunut pisara haihtui heti takaisin ilmaan. Söin reissun halvimman aterian, 25THB eli noin 0.5€. Fried rice with garlic pepper. Hyvää oli, liha hyvänlaatuista. Ei niin hirveen iso annos, mut sen hetkiseen nälkään riittävä, oltiinhan me tunti sitten syöty. Silti vast toka annos tänään.. Pitäähän sitä prkele vähintään kaks kertaa päiväs syödä. Se on pikemminkin sääntö kuin kehotus.

                      Shakkilauta jätettiin Samuin saarelle. Tähän pääasiallisena syynä oli pelaamattomuus. Turha on järeää lautaa raahata mukanaan, kun sitä tarvitsee vain aniharvoin jos ollenkaan. Pelinappulat otettiin silti mukaan, jos into löytyis jostain uudestaan. Mun intressit siihen on nyt aika matalalla. No nappulat eivät paljoa paina eivätkä tilaa vaadi, ja täältähän löytyy useasta paikkaa shakkiruudukot pöydistä.

                      Laivamatkan aurinko korjas laikut käsivarsista, on taas tasainen pigmentti iholla.

14.9-06 Krabi. Chao Fa Falley Resort

Nyt tuntee itsensä aika pontevaks possuks. Voin kertoo mitä viimeisen tunnin aikana tulin einehtineeks: 2 runsaslautasellista riisii, joista toinen satsi kanalla, toinen kanalla ja possulla. 4 paistettua kananmunaa, 2 pussii sipsii, 0,3l kokis, 0,6l olut ja 0,2l tuoremehu, et sillä lailla... Vielä tos ois soijamaitoo, toinen pullollinen olutta, ja mars-patukka sängynvierellä venaamas isäntäänsä. Aamulla tuli syötyy pitkä patonki ja tulinen Tom Jam keitto.

No ollaan täs muutaki tehty ku vaan mässäilty.

Aamusella otettiin Long tail boat, yksityinen kyyti Khao Khanab Nam luolastoon. Luonnon muovailemat onkalot oli aika järisyttävii veistoksii. Sit jatkettiin matkaa kapeaa jokea pitkin halki viidakon. Kuskilla oli kova työ pitkän veneensä kontrolloimisessa, veden pinta oli aamulla ollut paljon korkeammalla.

Joki leveni ja koukattiin kalajalostamolle ihmettelee pallokaloja,  merikilpikonnii, sun muita merenelävii. Kuski kerto, että valtava aalto oli 1,5 vuotta sitten vyöryny näit jokii pitkin eteenpäin  vieden kaiken mennessään. Kodit, elinkeinon, kaiken…

Kaikki oli kuitenkin kyhättävä uudelleen ja jatkettava entiseen malliin, vaihtoehdot olivat olleet vähissä.

Pallokala paisu samalla tavalla ku ilmapallo täyttyy heliumilla, mut piikit tuli lisäks esiin. Ajatella, et semmonen nyrkin kokoinen fisu pumppaa itseensä ilmaa ja paisuu monikymmenkertaseks parissa sekunnissa. Hämmästyttävä tapaus. Sit ku äijä nakkas sen takas veteen, se jäi kelluu hetkeks pintaan ennen kuin sai laskettuu itsestään ilmat pihalle.  Se pitäis jokaisen omin silmin nähä..

Vuokrattiin vielä moottoripyörät ja ajettiin Huay Toh vesiputouksii kattoo. Siisti putous oli. Lähettiin takas kun alkoi satamaan. Virkistävä sadekuuro ei todellakaan ollut haitaks, sateinen jungle on raikastuoksuinen. Liikenne sitä vastoin oli hirmuinen kun käännyttiin valtatielle, tuli Bangokokin ajat mieleen. Noh, hengis ollaan edelleen. No damage.

15.9-06

Väsyttää, eikä huvittais oikeen nyt kelailla päivän kulkuu, vaik hieno päivä olikin tänään. no… päivä käynnistyy yleensä aamuisin: Vettä tuli ku mistä lie esterin jostain…Puolelt päivin kyllästyin odotteluun ja läksin sateeseen. Olkalaukku skootterin istuimen alle suojiin ja menoks. Ajattelin ottaa selkoo Tiger Cave temppelistä, tutkiskelin karttaa ja noudatin sen merkkejä. Tiger Cave Temple löytykin kartan osoittamasta paikasta n.15km päästä meidän asuinkortteliamme. Alueella oli rauhallista, munkit ja nunnat kuljeskelivat pihamaalla. En kaivannut huomiota, joten livahdin puun alle sateensuojaan. Huomasin temppeliin ohjeistavan kyltin vastapäisen rakennuksen kyljessä ja lähdin etenemään sen osoittaman nuolen suuntaan. Nousin kiviportaat ylös ja kuljin muutaman kerjäläisen ohitse sisään rakennukseen.

Nunna otti mut vastaan, sitoi nauhan ranteeseeni ja kertoi Buddhan tuovan onnea matkalleni. Kirjoitin nimeni vieraskirjaan, ojensin nunnalle muutaman lantin ja astuin syvemmälle saliin.  Salin lattialla istuvat munkit ja nunnat tyhjensivät riisikippoja omissa ringeissään. Työnsin valokuvakameran syvemmälle kassiini tietäen, ettei ollut oikea hetki. Salin seinämillä oli patsaita ja pyhää kuvastoa omine merkityksineen. Hiljainen temppeli, minä ainoana ulkopuolisena munkkien, nunnien ja näiden lukuisten symbolien ja jumaluuden kuvien ympäröimänä. Vahakynttilöiden loisteessa, suitsukkeiden tuoksussa vietetyt hengelliset minuutit loivat aika turvallisen oloisen ilmapiirin. Kierreltyäni tovin hiivin ulos samaisen nunnan hyvästelemänä.

Ulkona satoi edelleen. Kävelin eteenpäin ja näin kiviportaat, jotka katos vuoren metsiköihin. Lähdin kapuamaan niitä ylöspäin. Vajaan tuhannen askelman jälkeen kohtasin 2 nunnaa, jotka kietaisivat ranteeseeni toisen nauhan, ojensivat maissia ja banaaneja ja kertoivat Buddhan toivottavan onnea matkaan. Mihins olinkaan ryhtynyt, kelailin. Perääntyminen ei siinä vaiheessa tullut kuitenkaan enää kysymykseen. Kiinalainen tuli vastaan ja sanoi et viel ois tommoset 300 porrasta jäljellä. Se helpotti, tieto missä mennään. 1237. askel oli viimeinen. Huipulla ei ollu muita ku minä ja patsaat. Sieltä sit pilvien tasolta tähyilin maailmaa.

Lähin takas alaspäin. tuhannessa ja sadassa tuli kolmekybänen brittihemmo puuskuttaen vastaan. Tunnusti, ettei jaksaisi enää kauaa, mä vastineeks, ettei kauaa tarvitse jaksaakaan. neljännensadan rappusen paikkeille päästyäni, apinalauma hyökkäs viidakosta. Jouduin luopuu banaaninrippeistä ja lähes tyhjäks juodusta vesipullosta ennen kuin pääsin jatkaa matkaa. Alhaalla apinoita olikin enemmän, mut enää ei ollut mitään annettavaa.

Ajelin takas Krabille, otin suihkun ja palautin skootterin.

Käytiin tos viel Tantun kaa hieronnassa (2h) yksityiskyydillä ja siit katukeittiön kautta tänne kämpille. Huomenna otetaan uus suunta. On the road!

17.9-06 Phang-nga, Phang-nga Guest house, Thailand

Haluttiin viel nähä James Bond saari, The Man with the Golden Gun, ennen Bangkokiin lähtöä, siispä tultiin tänne Phan-Nganiin. Matkattiin käytännössä koko päivä, vaikka siirtymää olikin vain n100km, koska hypittiin jatkuvasti vääris kulkuneuvoissa.

21.9-06 00:41 Central Guest house, Bangkok

Kaikista hyvistä aikeista huolimatta kirjoittelu on jäänyt taas vähän retuperälle, mut muistellaanpa nyt hetki:

17.9               Phang-Nga.  2 syytä nähdä James Bond saari: Raid, joka jo lapsena piti kollegaansa esikuvanaan, ja minä, ihan muuten vaan.

                      Tänä samaisena iltana lähdettiin myös takaisin Bangkokiin bussilla. Yhdentoista tunnin matka taittui mukavasti yön pimeinä tunteina, hanuria penkistä kertaakaan nostamatta. Hämärässä valossa, Gösta Sundqvistin rytmittäessä matkantekoa,

ehtii funtsailla kaikenlaista…

18.9               Juotua tuli kai…

19.9               Aamulla luen puhelimeeni tulleen tekstiviestin:

                      - Sotatila Bangkokissa. Missä olette?

                      Soitto suurlähetystöön rauhoittaa…

19 - 20.9        …juomisen jälkeisiä olotiloja                     

21.9               Tänään vähän toimeliaampi päivä. Suurimmat tushkat syrämestä on tullu valuteltuu, ja aurinko on korvannut huoneen loisteputkivalon.

                      Pitkä päivä kurvailtiin tuk-tukilla veloituksetta, käytiin vuoroin kuskimme polttoaineen keruu mestoissa eli pienessä pukuliikkeessä ja parissa matkatoimistoissa, joissa me esittäydyttiin kiinnostuneina ja maksukykyisinä asiakkaina. viimeistään 10min kuluttua sisään astumisesta, käännettiin takkimme (ei siis löydetty etsimäämme) ja köpöteltiin ulos. Pihalla kuskin ilmeestä näki oliko käynti kannattanut vai ei, tosin sanoen, olimmeko olleet sisällä riittävän kauan aikaa. 5-10 minuutin sisälläoloaika riitti yleensä kuskin bensakortin saamiseen ja niin ikään meidän ilmaiseen kyytiin. Hyvä diili jossa molemmat osapuolet hyötyivät, ja aikaahan meillä riitti…

                      Käytiin Bangkokin korkeimmassa rakennuksessa (84 kerrosta). Siellä on tullut käytyä ennenkin.. sit kämpille. Syötiin skorpparit, sammakot, toukkii, torakoita, lentomurkkuja sun muita…

Vielä oli panssarivaunuja kaduilla.

Unohdin kertoo, et 20.9 hommailtiin viisumeja ja Lonely Planetteja. Viisumit pitäis saada huamen eli 22.9 iltapäivästä. Juna lähtee joskus illalla eikä tietoo miltä asemalta, niit on vissiin kolme. Eihän meil ole edes lippuja.

24.9-06 15:38 Vientiane. Laos

22.9               Noustiin klo. 20:45 lähtevään junaan kohti Thaimaan ja Laosin välistä rajaa. Junassa söin vielä Krabilla tutuksi tulleen Tom Jam keiton ennen heittäytymistä pitkälleen. Nostin rinkan sängyn jalkopäähän varmuussyistä, en viitsinyt käytävän telineeseen jättää. Sit verho eteen ja Zzzzz...

Mistään idän pikajunasta ei ollut kysymys, pysähteli usealla asemalla ja kesti lähes 19h pääteasemalle Nong Khaihin (vielä Thaimaan puolella). Passintarkastus oli Mekong-joen ylittävän Thai-Lao friendship Bridgen molemmissa päissä.

23.9               Junamatkan jälkeen vietiin varusteet hostelliin ja käytiin syömässä intialaisessa. Vedin  helvetin hyvän Tikka Masalan ja pullon laihaa BeerLao olutta. Sit Armageddon TVstä kämpillä ja unta palloon kesken leffan.

24.9               Merta ollaan ny nähty ja seuraavaks olis aika dippaa varpaat makiaan veteen, pitkästä aikaa... Vang Viengissä varmasti mahdollisuudet.

Tänään käytiin pari monumenttia läpi…

25.9-06 Vang Vieng, Thavisovk  Guest House.

Heräiltiin rauhassa ja puolelta päivin käveltiin majatalon ovista ulos kantamuksinemme. Vettä tuli kuin aisaa, joten napattiin lähin jumbo tienposkesta ja sillä pohjoiselle dösäasemalle. Sää oli juuri oikeanlainen sen kaltaisella bussilla matkustamiseen mikä allamme sen päivän oli: Ei ilmastointia, ei edes puhaltimia. Onni siis, ettei ollu helle. Koska tie oli huono ja mutkainen, ja kuski tykkäs paahtaa pedaali pohjassa, ei jengin ripustamat kamat pysyny enää hyllyillä, vaan loikkivat aina silloin tällöin jonkun niskaan. Meno oli holtitonta mut nautittavaa. Puolivälis matkaa puhkes takaa fillari. Eipä ihme, jotain sellaista oli odotettavissakin: Hullu kuski, joka ei sääliny menopeliään ja minä ja Tanttu, joiden päälle kaikki linnut aina paskaa. Yhdellä linja-automme kaitsijoista oli tykki mukanaan, mahdollisten matkan varrella tapahtuvien ryöstöjen ennaltaehkäisemiseksi. Niin…ehkä ehkäisisi, ehkä ei ehkäisisi. Kylläpäs toi Suomenkieli sitten näyttääkin tyhmältä…ja kuulostaa. Puol tuntii siinä nuuskittiin puhdasta vuoristoilmaa, ennen kuin saatiin jälleen dösän pieraisut silmille ja thaimaalainen taiteilija Carabao vyöryämään kovaäänisistä. Matka jatkui kuskin ollessa entistä kiireellisempi, töötti laulo Carabaon kanssa kilpaa kun nuorimies ajoi metrejä mittariin.

Nyt perillä ollaan oltu jo useita tunteja ja Vang Vieng vaikuttaa tosi nastalt mestalta,  mut huomenna näkee kokonaiskuvan ja pääsen ehkä kehuskelee lisää...

2.10-06 12:00 Vientiane

Taas ollaan Vientianessa, eilen tultiin. Viikko Vang Viengissä vierähti nopeesti mut levollisin mielin, muutamaa ylimääräistä sydämenlyöntiä lukuunottamatta. Päiväkirjaa en makoilultani ole ehtinyt kirjoittaa sen verran rankka on ollut, mutta teen sen nyt:

Vang Vieng on rauhallinen vuorten ympäröimä pieni kylä, jossa Laosin matkailijan kannattaa ehdottomasti käydä vierailemassa. Kiirettä ei ole, vapaus kellosta ja kalenterista. Useimmat ravintolat ovat tuolittomia levyttelyravintoloita lyhyine pöydänjalkoineen, pieluksineen, pehmusteineen. Niissä se minunkin viikkoni suurimmaks osaks kului, hiljalleen. Vang Viengin ympäristössä voi myös pyöräillä, käydä luolissa, kiipeillä, laskea koskia, kajakoida ja tubeilla Nam songia pitkin yms, mut meidän ryhdittömälle elämänasenteelle se ei sopinut. Tubeilu oli hauskaa ja riittävää, eikä muuta tarvinnut tehdä kuin maata traktorin sisärenkaalla virran vietävänä. Välillä tietysti poikettiin rannan taukopaikoilta loikkimaan veteen ja nauttimaan virvoittavia, valmistautuen uusiin rypistyksiin renkailla.

27.6               Aamupalaks sämppäri ja teetä.

Illalla herään paniikkikohtaukseen.

Pää sekaisin kuin edellispäivän vatsa, sydän juoksee kahtasataa ja Tanttu on tiessään. Tee! Olin varma et aamuiseen teehen oli lisätty jotain. Muistielimet hoksas, et Tanttu oli menny nettiin ja varmasti kuukahtamassa jollei jo kuukahtanut, sehän joi teensä yhtälailla. Pyörin ympyrää huoneessa ja kelailin miten selviytyisin ne 200m Tantun olinpaikkaan. Mut pää olisi saatava seväks ennen sitä. Olo kuitenkin paheni minuutti minuutilta, vaikuttaen jo jalkoihin ja muuhun motoriikkaan. Lukitsin oven sisäpuolelta ja suunnittelin sitovani itseni johonkin kiinni, etten pääsisi ulos huoneesta jos nuppi sekoaisi tästä vielä lisää. Ei! Nyt on viimeinen mahdollisuus, ajattelin. Ulkona oli pimeää ja satoi vettä. Matkalla tietokoneille kuvittelin jo Tantun lojumassa jollain niistä sairaalaan vuoteista, joiden seassa omanikin odotti, mut ei, siellä se istui. Tanttu lopetteli ja lähdettiin kämpille. Seinistä tukea, että pääsin ylös rappuset.

Sängylle istumaan.

Huone keinuu kuin laiva. On vaikea ajatella järkeviä kun samanaikaisesti täytyy ajatella kaikkea muutakin, kuten tätä mitä nyt ajattelen. Mitä olinkaan ajattelemassa? Tai mitä olen? Olin ja olen, yhtä suuria asioita. Mutta mitä kuuluu ajatella? Entä se, mitä vittua mulle on tapahtumassa?

Laatta lens ensimmäisen kerran. Takas sängylle istumaan. Seuraavan parintunnin ajan  istuin sängynreunalla kuoleman pelossa uskaltamatta mennä makuulle, jos sattuisin nukahtamaan, hereillä oli pysyttävä. Tanttu katsoi lounarista lähimmän sairaalan sijainnin, jotta voi hoitaa homman loppuun, jos valo sammuu päästäni.

”Voi vittu Tanttu!! Mua pisti tänään joku käteen! Joku ötökkä, mut en välittäny silloin, lähteeköhän nyt henki?”

Silloin Tanttu keksi, et jotain oli laitettu siihen patonkiin, minkä olin syönyt illalla leffaa katsellessa. Niin olikin! nehän puhu jostain fanista, kyl on fanit kaukana…

Olin jo kiekottanut kuin meritautinen, useaan otteeseen, mut päätin mennä vielä tyhjentämään vatsalaukkuni kokonaan, sormet kurkkuun tekniikalla. Yön aikana olo helpottui, nukahdin ja tuli aamu.

Pää oli tämän seuraavan (28.9) päivän hitaalla. Tubeilu oli hyvää lääkettä...

29.9               Lähdettiin tubeilemaan uudestaan.

Yhdellä taukopaikalla hypätessäni toistamiseen puunoksalta noin 3m korkeudelta veteen, raapaisin kupolini kiveen. Uin rantaan ja nousin ylös. Varoitushuutoni tulivat myöhään, sillä eräs juuri paikalle tulleista oli ehtinyt hypätä veteen ja ui jo kovaa vauhtia otsa veressä kohti rantaa. Hänet vietiin sairaalaan. Seuraavana päivänä nähtiin samainen kaveri kylillä. Tikattu ja turvonnut otsa, silmät mustana ja niska kipeänä kertoi, että sairaalassa ei ollu edes kuvauslaitteita. Mun naamaan ei tullut ku pari huomaamatonta naarmua.

1.10               Tultiin dösällä tänne Vientianeen. Näin tutun näköisen kolmikon, heidät olin nähnyt myös Koh Tao-Koh Pangan välisellä laivamatkalla Thaimaassa.

2.10               Mekongin suuntainen katu täynnä ihmisiä niin kuin eilenkin, markkinat meneillään. On onnenpyörää, ammuntaa, tikanheittoo…Luultiin pelejä pelaamalla saavamme halvat iltakaljat, mut mitä vielä, 20000 kippii eli noin 2$ hävisin. Päivällä käytiin maailmanpyöräs, joka oli n.6m halkaisijaltaan. Näköalat jäi aika miedoiks.

                      3.10-06 Tha Khaek , Sooksomboon hotel, Laos

Bussin ilmastointi oli rikki ja nimenomaan niin, että se puhalsi vain kuumaa ilmaa kun eteläinen bussiasema jäi taakse. Bussiin nous puolitusinaa kauppiasta patonkeineen, lihoineen, juomineen sekä muine tuotteineen, ja käytävällä oli tungosta. Loput kauppiaat myivät ulkona ikkunasta käsin, raha kiers kädestä käteen ja safkaa meni kaupaks. Mun snadiuninen viimeyö oli nyt perimässä velkojaan ja olin valmis antautumaan alitajunnan virtaan.

Säpsähdin kun bussi pysähtyi kusitauolle maantien laitaan. Niin naiset kuin miehetkin kävivät tarpeillaan viidakon reunassa, ja mieleeni palas edellisvuoden hilpeät automatkat Pohjois-Suomeen. Jos Suomessa voi ajaa hirvi- tai porokolarin, niin täällä lehmä- tai vuohikolarin. Paljon pitävät niitä vapaina, kanoja yhtälailla…Välillä saattaa havaita lauman lehmiä kirmailevan keskellä tietä, ja kuskin polkevan jarrua kun ei töötti enää riitäkään…

Taidetaan olla niitä harvoja länsimaalaisia täällä Tha Khaekissa, kerätään paljon katseita eikä heimolaisia ole näkynyt, vaikka ollaan kierrelty kujia jo muutamaan otteeseen. Pari muksuakin tuli jo tervehtii ja nykii hihasta innokkaina.

Syötiin niin omituisen makuista lihaa, että tuskin oon aikaisemmin kyseistä eläintä mutustellut, tuskinpa Tanttukaan. Mitä se sit olikin, en tahdo tietää, kanaa/possua ei ainakaan. Vang Viengin neljän päivän suolisto-oireilusta selviydyttyäni, en tahtois ihan heti takas kaikuvaan huoneeseen istumaan tuskallisii minuutteja. Koville se otti silloin, ja viel toissapäivänä sisäelimii koski ja kolotti.

5.10-06 Tha Khaek Sooksomboon hotel

4.10               Oli varsin visainen päivä. Lähdettiin käymään Thaimaan puolella, tarkoituksena järjestää retki Nam Hinia + muita vesireittejä pitkin Tham Lot Kong Lo:n 7km mittaiseen luolastoon. Mekongia ylittäessä vettä alko sataa kaatamalla ja sitä tulikin sitten lopun päivää. Nakhon Phanomissa Thaimaan puolelle astuessamme olimme jo niin märkiä, ettei vesilammikoita tarvinnut enää ylittää helmoja nostellen.

Laosin Kip eli LAK, ei enää käynytkään maksuvälineenä, joten rahaa oli päästävä vaihtamaan. Vierailtiin parissa eri pankissa kokeilemassa vaihtaa rahaa kipeistä batheiks tai dollareiks, mut eivät suostuneet sitä tekemään. Tuk-tuk kuskillekin jouduttiin näyttää tyhjii taskuja ja pahoittelee tilannetta, kipit oli arvottomii ja me pennittömii. Outoo on se, ettei edes rajanaapurin rahaa voi vaihtaa toimivaks valuutaks. THB sitä vastoin kyllä käy Laosissa ja jopa ihan maksuvälineenä.

Tarkoittaako tämä sitä, että thaimaalaiset matkustavat Laosiin, mutta laosilaiset eivät Thaimaahan?

Lautta takas Laosiin saatiin maksettua kipeillä, mutta viisumit eivät enää kelvanneetkaan, sillä olivat kertakäyttöiset. Lukuisista selityksistä ja inttämisistä huolimatta jouduttiin maksamaan uudet visat, 30$ per passi tai pässi. Hotellin respasta tarttu bisse mukaan, se ykkösel alas ja vaatteet kuivumaan. Tyyris päivä vaikkei mitään ostettukaan.

5.10               Koska vesireitit eivät meitä huolineet, oli toinen vaihtoehto mennä maateitse, ja niin myös tehtiin. Tällä kertaa huolenaiheena oli rahan niukkuus, koska viisumit olivat lohkaisseet lovet nyssyköihin. Päätettiin kuitenkin yrittää, mut tuloksetta, vituikshan se meni tääkin päivä. Ensiks bussilla Thang Bengiin, josta minibussilla jatkaen n.40min matka johki pieneen kylään. Siellä kertoivat luolaan tarvittavan venekyydin maksavan 500000 LAK. Meillä tuohta ei olis ollut viidesosaakaan vaadittavasta summasta, joten tinkimään oli turha ryhtyä.

Odoteltiin seuraavii ryydyttävii kyytejä takaspäin, kun paikalle laahusti nelikymppinen matkailija New Orleansista. En tiedä teinkö oikein muistuttaessani häntä hurrikaaneista. ”niitä on siellä aina” kuului vastaus vaivalloisen hymyn takaa. Ukko oli kuitenkin rauhallisen oloinen ja tykkäs rupatella. Hän oli tullut Laosiin Kambodiasta, Vietnam seuraavana kohteenaan ja Malesiaan kenties tämän jälkeen. Nelisen kuukautta oli hänenkin suunnitelmissaan reissata, mutta ei pitänyt sitä enää niinkään jämptinä; ”koskaanhan ei tiedä”, sanoi.

Hypättiin minibussiin, ja vasta kyytiin päästyämme huomattiin meneillään olevan sairaskuljetus. Nainen makasi minibussin lattialla olevalla patjalla. Patjan ympärillä olevat nuorukaiset olivat selvästikin saattamassa äitiään. He varjostivat aurinkoa äidin kasvoilta ja hoivasivat häntä kaikin tavoin.

Tanttu lähti nostamaan rahaa Thaimaasta ja jäi sinne yöks. Pimeys tuli, eikä ehtinyt viimeiseen lauttaan. Joutui taas ostamaan uuden viisumin Laosin puolelle palattuaan, mut minkäs teet, rahaa kun on saatava, on siitä yleensä myös luovuttava… Hynää olis voinu käydä nostaa myös Vientianesta, mut kummallakaan ei ollut tarvetta istua dösässä ylimääräsii tunteja, sitä kyllä varmasti päästäisiin tekemään vielä… Tantun viisumi, yöpyminen ja muut kustannukset  puolitettiin tietty.

7.10-06 Pakse, Laos

6.10               Havahduin hyvänolon tunteeseen seuratessani maatilan elämää dösän matkatessa Pakseen. Ihmiset lopettelivat päivän askareitaan laskevan auringon alla. Näistä ihmisistä huokuu se välittömyys ja hetkessä eläminen, josta niin monella meistä olisi opittavaa. Täällä on paljon köyhyyttä, mut ihmiset tyytyvät vähempään, eikä kateellisuutta tunneta..

Laosissa on paljon mukavii pikku kyliä ja kaupunkeja, ja tää Pakse on yks niistä. Tuntuu, et täällä olis yötä päivää markkinat, tai ikäänku juhlat meneillään. Kojut reunustaa katuja, jotka on täynnä ihmisiä ja suljettu muulta liikenteeltä. Eilen illalla pimeän tultua, näit katuja kiers kulkue, jossa kulkijoilla oli erivärisii lyhtyjä käsissään. Musa soi ja kaikil oli hauskaa. Sama meno on ollut edellisissäkin kylissä joissa ollaan poikettu. Vientianessa ja Tha Khaekissa juhlia aamuun asti.

Oon miettinyt skootterin ostoa ja kuvittelin täältä Laosista saavani sen edullisemmin kuin Thaimaasta, mut enpä taida saadakaan, koska pyytävät 125-kuutioisesta automaatista parituhatta dollarii. Thaimaan puolella vastaavanlainen olis liikkunu siinä 1000$:n molemmin puolin. Toimituskulut tosin voivat olla aikamoiset eikä verotuksesta Suomen päässä mulla ole havaintoakaan. Täytyy tiirailla tilannetta uudestaan Bangkokiin palattua, jos aikaa ja kiinnostusta viel riittää.

Kännykät onkin sitten asia erikseen, ja eiköhän tuolta Bangkokista jonkinmoinen kommunikaatio väline kätöseeni tartu, sen verran on näinä päivinä tullut kuumeiltua tekniikan perässä.

8.10               Perus Pakse-päivä.

11.10-06 Don Det.

9.10              Aamuisena suunnitelmana oli ahtaa ruhomme jokilauttaan, ja matkustaa Mekongin kuljettamana kohti satojen saarien rykelmää ja Kambodian rajaa. Jostain syystä sähläiltiin itsemme kuitenkin maateitse tänne Don Detiin, rauhan tyyssijaan, jossa alkoikin sitten välitön levyttely ja perslihasten elvyttäminen niistä tuhansista viheliäisistä kilometreistä, jotka selkämme taakse oli jäänyt. Toimetonta rattoa on ollut, pussikarhun elämää… Kaikesta päätellen Don Det on mun saareni, ja täyttäähän se kaikki ne edellytykset joita tämänhetkinen elämäntilanteeni vaatii: ”Rauha ja Hiljaisuus”, kaikessa merkityksessään. Siinä avainsanat, joilla monen ihmisraunion kohtalon olisi voinut muuttaa. Kylmä tosiasia on se, että saari on kovaa vauhtia turistisoitumassa, sähköjä on jo alettu vetää. Turistihan mä oon itsekin...

                      Tein taas käärmehavainnon. Käärme ui vastavirtaan jokea ja yllätys yllätys, oli rantautumassa meijän bungalowien edustalle. Sit herpaantu katse enkä havainnu sitä enää pusikoiden kätköistä.

                      Illalla huussissa oli iso spideri ja siitä täytyi saada kuva. Vessasta lähtiessäni huomasin, et siellä oli toinen samanlainen hämis, ja kuvaa ottaessani olin kumarrellut aika lähellä sitä.

10.10             Polkupyörillä kierreltiin Don Detin ja Don Khonin saaria. (silta välissä)

                      Yön aikana yllättänyt trooppinen myrsky vihmoi vettä taivaalta, eikä ohut olkikatto riittänyt vangitsemaan jokaista pisaraa, vaan antoi niiden putoilla läpi ohuen verkon alueelle, jonne edes hyönteisillä ei ollut oikeutta tulla. Minä puolestani pakenin lakanalla nopeasti kehittyvää märkää länttiä aina vuohenvillalla täytetyn patjan viimeisille senttimetreille asti, ennen kuin nukahdin.

11.10             Tänään nieltiin lariamit ja jälleen vähän myöhässä, mut ei kai se niin päivälleen oo. Hankala kuuri muistaa kun tabletti syödään ainoastaan kerran viikossa.

                      En ollut paskonut kolmeen päivään, joten annostelin Chicken Laapiini ylimääräisen ripauksen Cayennea, jouduttaakseni suoliston toimintaa.

12.10-06 Don Det

         Reissu lähenee uhkaavasti puoltavälii ja tätä paljoa kauemmaksi Suomesta katsottuna enää tuskin edetäänkään. Kurssia on käännettävä, jotta Intian lennolle ehdittäisiin.

Voi tätä yhteensattumien summaa! Tuossa kun oltiin puhtaita vaatteita noutamassa takaisin, polkua pitkin vastaan tepastelivat taas ne samat tyypit, jotka oon nähny jo niin monta kertaa kuluneen reissumme aikana, etten pidä sitä oikeastaan enää suurena yllätyksenäkään. Ensin Koh Tao-Koh Pangan välisellä laivamatkalla Thaimaassa. Sitten Vang Viengissä Laosissa. Sattuivatpa myös samaan bussiin Vang Viengistä Vientianeen, ja nyt täällä Don Detissä. Kertaakaan en ole heitä edes ohimennen tervehtinyt, aina olen miettinyt pitäiskö. Uskon heidän ajattelevan samoin.

Yhteensattumista puheen ollen, eilen illalla korttia pelatessamme, ensimmäistä kertaa koko matkamme aikana, soittivat Unibetista kesken korttien jaon. Mitä helvettiä ne sieltä soittelevat? Eivät kertaakaan aiemmin ole soittaneet tai lähettäneet tekstiviestiä, mutta juuri sillä hetkellä, kesken Teksas Hold´em korttipelin, jonka vuoksi joskus aikoinani unibetin sivuille erehdyin menemään. Tein asiat selviks, tuskinpa soittavat enää uudestaan.

Eilinen linnun silittäminen ei ehkä ollut järkevää, lintu vaikutti sairaalta ja lentokyvyttömältä.

Ameriikan kaveri tuli esittelemään uutta kuvamateriaaliaan. Ihan ok kuvia, mut sillä kameralla varmasti pystyis parempaankin. Ehdottomasti pystyis. Kalusto muutenkin vaikutti turhan painavalle miehen amatöörimäiseen ulkokuoreen rinnastettuna. Kameran olis esimerkiks voinu antaa mulle; ammattikuvaajalle(c;

13.10-06

Yli kuukauden kestänyt tupakkalakko katkesi huolimattomuuteen viimeöisen juhlien tuoksinnassa. Ei se mitään, jatko-osan aika…

Myös lähes viikoksi venähtänyt peseytymislakko sai yllättävän käänteen, kun pyyhkeen rennosti vyötäisilleen kietaissut miehenalku asteli verkkaisesti kohti ”saniteettitiloja".

14.10

Aamulla ilmenneet oireet ajoivat lopulta sairaalaan.

-ei ollut kankkusta.

...vai oliko?

23.10 kotiin.